Kolme viikkoa Koivistonkylän Mustin ja Mirrin kuvausten jälkeen oli Kalevan Mustin ja Mirrin vuoro. Kuvattavien joukossa oli muutamakin uusi rotu, jota en aiemmin ollut päässyt ikuistamaan ja olipa mukana myös yksi hieman erilainenkin yksilö – nimittäin täysin kuuro koira. Ei siis ihan se tavallisin kuvauspäivä tällä kertaa.

Päivä starttasi rodulla, jota en aiemmin ollut päässyt kuvaamaan – nimittäin bernhardinkoiralla. 1,5-vuotias Stella oli upea rotunsa edustaja ja kuten stereotypioihin sopii, taustakartonki oli melkoisen kostea kuolasta Stellan jäljiltä. Onneksi jäljet haihtuvat nopeasti eivätkä muutenkaan aiheuta muuta harmia kuin minuutin lisäkäsittelyä kuvien viimeistelyvaiheeseen. 🙂

Stellan jälkeen olikin vanhan tuttavan, Roomeon vuoro. Tämä nyt 7 kuukautta vanha mittelspitz tuli Toivo-nimisen kaverinsa kera ja kaksikosta napsittiinkin melkoinen määrä kuvia. Tämän duon jälkeen oli 11-kuukautisen akitan, Giyun, vuoro olla salamavalojen loisteessa. Giyun jälkeen vuoroon tuli vasta puolivuotias espanjanvesikoira Rafa.

Seuraavana olikin sitten se päivän haastavin malli. Haastavaksi tilanteen teki se, ettei mikään perinteinen huomionhakutemppu toiminut, sillä yleensä hyvin toimivat erikoiset äänet ja vinkulelut yms., eivät luonnollisestikaan kuuron koiran huomiota varasta. Niinpä koitin heilutella milloin mitäkin lelua tai rekvisiittaa kamerani lähettyvillä saadakseni 12-vuotiaan cavalier kingcharlesinspanielin Vinskin huomion hetkeksi kameran suuntaan. Rehellisesti sanottuna onnistumisia ei älyttömästi tullut, mutta riittävästi kylläkin. Laatu korvaa määrän, väittävät. 😉

Myöskään cavalierejä en ollut aiemmin kuvannut, joten sain siis kaksi kärpästä yhdellä kertaa. Tai oikeastaan kliseisistä sananlaskuista sopivampi olisi ”ei kahta ilman kolmatta”, sillä päivän viimeiset mallit olivat myöskin uusi tuttavuus: belgianpaimenkoirat Mono (6 kk) ja Sukka (9,5 v) nimittäin tulivat kruunaamaan hienon päiväni. Kaksikosta otettiin yksittäiskuvien lisäksi tottakai myös ihania yhteiskuvia.

Päivä oli kaikenkaikkiaan menestys ja hyvä muistutus siitä, miksi ja miten paljon näistä lemmikkikuvauspäivistä nautin.

Kuvauslaitteisto oli identtinen edellisen kanssa eli kamerana toimi Olympus E-M5III and objektiivina Olympus M.Zuiko 12-100mm f/4 IS PRO. Valaistus hoitui kolmen Godox AD200:n toimesta (yhden suuren sateenvarjon ja parin Sundisc-softboxin kera). Taustakartonkina oli viimeisiään vetelevä harmaa yksilö, jolle vielä kuitenkin löytyy käyttötarkoituksensa jonkin aikaa. Valitettavasti samaa taustaa ei enää saanut mistään, joten jatkossa kuvataan aavistuksen tummemman harmaalla taustalla. Viimeistellyissä kuvissa värin vaihtumista tuskin kukaan tulee huomaamaan, sillä taustat nyt vaihtuvat muutenkin milloin mihinkin väriin ja/tai tekstuuriin, joten mitäpä sitä suotta enempää miettimään.


English version coming soon…