Kuten aiemmassa blogikirjoituksessani kerroinkin, osallistuin siis toista kertaa Suomen suurimpaan ja arvostetuimpaan, Suomen Ammattivalokuvaajat ry:n järjestämään valokuvauskilpailuun Finnish Photo Awardsiin. Viime vuonna finaalipaikka irtosi ensiyrittämällä jopa kahdessa kategoriassa, mutta tänä vuonna oli tyytyminen yhteen. Kategoria oli kuitenkin minulle se kaikkein tärkein: Domesticated Animals eli lemmikkikuvaus.
Lähetin kyseiseen kategoriaan yhteensä kuusi kuvaa. Finaaliin selvisi kuva, jota en edes aikonut lähettää kilpailuun. Kyseistä kuvaa en edes viimeistellyt/käsitellyt siten, että sitä olisi koskaan tarkoitettu mihinkään kilpailuun! Näissä kilpailuissa, joissa marginaalit ovat pienet, ovat pienetkin tekniset yksityiskohdat tärkeitä ja ”ihan OK” -viimeistely ei todellakaan riitä vaan kuva pitää ideaa ja teknistä toteutusta myöden olla täysin kohdillaan. Siksi onkin mielestäni varsin erikoista, että kuudesta lähettämästäni kuvasta juuri tämä päätyi finaaliin. Alunperin en ollut lähettämässä kyseistä kuvaa FPA:han, sillä en uskonut siinä olevan ”voittaja-ainesta” ja olin jo ladannut neljä paljon hienompaa kuvaa kilpailuun. Siksi olinkin kovin ihmeissäni, kun luin päässeeni finaaliin, mutta juuri tällä alla olevalla kuvalla.
Finalistien palkitsemisgaala pidettiin eilen illalla Tampereella Scandic Rosendahlissa ja tottakai olin ”ykköset päällä” jännittämässä kuinka käy. Koska olin nähnyt 9 muuta finalistikuvaa päivää aiemmin, tiesin, ettei voittoon (tai edes mitaleille) ole realistisia mahdollisuuksia. Kuvani ei vain yksinkertaisesti ollut yhtä näyttävä kuin jotkut ja siksi asetinkin tavoitteeksi, että mitalin sijaan saisin kunniamaininnan (”Merit”) jollekin toiselle lähettämistäni kuvista. Kyseinen kunniamaininta myönnetään kuville, jotka saavat ensimmäisellä kierroksella TOP-10:een riittävät pisteet. Säännöt sanovat, ettei yhdeltäkään kilpailijalta huolita finaaliin yhtä kuvaa enempää (per kategoria), joten kuvat, jotka olisivat ilman tätä sääntöä olleet finaalissa, palkitaan vain kunniamaininnalla finaalipaikan sijaan.
Kuten arvasinkin, mitalisijoitusta ei ranskanbulldoggikuvalleni tullut. Mutta istuttuani takaisin juhlapöytään saamieni sertifikaattien ja kirjan kera, huomasin saaneeni kaksi sertifikaattia yhden sijaan. Tämä toinen ihana A4-paperilappunen kertoi Koda-nimisestä noutajasta ottamani kuvan keränneen karsinnoissa pisteitä sen verran, että olisin päässyt myös tällä kuvalla finaaliin ilman edellä mainittua sääntöä! Eli lähettämistäni kuvista KAKSI oli finaalipaikan arvoisia. Tavoite saavutettu! Tosin… Tämä kuva oli ”omassa rankingissani” se huonoin kuva, enkä aikonut tätäkään kuvaa laittaa mukaan. Viime hetkillä päätin kuitenkin laittaa nämä kaksi ”finalistikuvaa” mukaan, sillä ”eihän siitä nyt haittaakaan ole”. Ehkä en vain ymmärrä, millaisia kuvia tuomaristo arvostaa ja oma makuni poikkeaa päättäjäraadin vastaavasta melkoisesti. Täytynee ensi vuonna ulkoistaa kuvien valinta jollekin toiselle taholle jos haluan menestyä paremmin… 😀
Alla tämä toinen FPA 2023:n kymmenen hienoimman lemmikkikuvan joukkoon selvinnyt kilpailukuvani:
Jos tämä kilpailu nyt jotain opetti, niin ensi vuonna viimeistelen kaikki lähettämäni kuvat aivan kuin kukin kuvistani olisi ainut kilpailuun lähettämäni kuva. Lisäksi luottamus omaan tekemiseen nousi taas pykälän verran, kun kaksi kuvistani oli kilpailun kymmenen parhaan joukossa ja viime vuoden finalistikuvani saama pistemäärä (91) olisi tänä vuonna riittänyt kilpailun voittoon. 😉
Kävin perjantaina kuuntelemassa tuomariston arvioita finaalikuvista ja tiedän nyt paremmin, mihin asioihin pitää kiinnittää huomiota ja millaisia asioita tuomaristo arvostaa. Lisäksi uskon, että kuva-arkistoistani löytyy ”finaalipaikan arvoisia” kuvia myös muihin kategorioihin ja ensi vuonna tarvinneekin ehkä kokeilla onnea useammassakin sarjassa… 😉
Yllä olevan kuvan otti huipputaitava valokuvaaja Peero Lakanen, joka toimi tapahtuman virallisena kuvaajana.
As I already mentioned on my earlier blog post I participated in the biggest and most valued photo contest in Finland, The Finnish Photo Awards for the second time. Last year – on my first try – I managed to get two photos into the finals but this time I had to settle for just one. The photo that made it to the final was in the Domesticated Animals category.
This year I sent six photos to that category and the funny thing is that my finalist photo nearly didn’t make it to the contest at all as I thought it was too ”plain” and didn’t have what it takes to win the contest. I didn’t even do any additional editing to it as I thought it wouldn’t matter – nor I ever even edited the photo thoroughly enough in the first place thinking I could one day send it to a contest. And with these photo contests these days you really need to master the editing part too if you intend to succeed as the competition is tough and the requirements are really high. Not editing the photos ”perfectly” is just giving advantage to the competitors.
So, considering the lack of proper editing and being my 5th choice for this contest getting into the final was something of an enigma to me. I thought I had already uploaded four far better and more impressive photos and was really close to not sending this (see pic below) to the contest at all.
The award gala was in Scandic Hotel Rosendahl in Tampere last night and obviously I was there to represent myself. As I had already seen the other 9 finalists I knew I wouldn’t win. My finalist photo simply lacked the ”wow!”-factor some others had. I arrived at the gala with another goal on mind though: getting a Merit for another photo. Merits are given to photos that got enough points to be in the final but cannot be there as they only allow one photo per photographer per category. So getting a Merit for another photo would mean two (or more) photos were actually worthy of a final and would be in the Top-10.
As I predicted my photo didn’t win the category nor reach the podium. No surprises there. But as I sat down by the table I noticed getting two certificates instead of just one. This lovely piece of paper said that the photo of a retriever called Koda I took had received enough points to earn itself a Merit! So, that meant that two of my photos were amongst the best ten pet photos of this year’s contest. Mission accomplished! Although… The photo that got the merit was my 6th choice for the contest. What?! What happened to my four best photos then? Apparently the judges felt that two of my worst photos were in fact the best two after all. Go figure… Maybe I need to let someone else decide which photos to send to these contests as clearly I know nothing. 🙂
Here’s the photo worthy of a Merit-diploma and TOP-10 place in the Domesticated Animals category:
If anything, this contest taught me to finalize/prepare each photo as they all were the only one I’m sending to the contest. Even if I don’t think the photo will make it to final it’s best to play it safe and make the most of it. You never know what the judges decide…
Even though I didn’t win anything the contest boosted my confidence as I basically had two photos in the final and – more importantly – I noticed that my last year’s finalist photo would have won this year as it scored more points (91) than any of the pet photos this year! So I guess I just had the timing wrong with that one… 😉
I was there on Friday to listen to the photo critique part too and that will help me in the future contests as I now know better how the judges think and what they appreciate in photos – and what they don’t. And after looking at some of the finalist photos in other categories I’m pretty sure I will be participating in more categories next year. I think I have more to offer than this year’s contest suggests. 🙂
The photo above was taken by one of the best photographers in Finland, Peero Lakanen, who was the official photographer at the gala event.