Päätin viikko sitten tehdä jotain täysin erilaista. Jotain, mitä en ollut aikoihin tehnyt. Lähdin nimittäin kuvaamaan kukkia. Ja vieläpä ihan vain omaksi ilokseni. Alunperin ideana oli kylläkin enemmän kuvata Saikan maisemakukkapellon kukissa pörrääviä hyönteisiä, mutta hieman viileämpi ilma tihkusateen säestämänä oli häätänyt lähes kaikki pörriäiset pois, joten suunnitelmat muuttuivat. Lisäksi otin kaikki kuvat objektiivilla, jota ei ole tarkoitettu/suunniteltu makro- tai edes lähikuvaamiseen. Otin mukaani myös Raynox DCR-150 -makrolinssin, jolla saa muutettua melkeinpä minkä objektiivin tahansa makrokuvaamiseen soveltuvaksi ja tarkoitukseni oli testata minkälaista jälkeä saisin superterävällä ja hinta/laatu-suhteeltaan erinomaisella Sigma 56mm f/1.4 DC DN -objektiivillani tämä Raynox nokallaan.

Jos tuolla em. yhdistelmällä otettuja kuvia verrataan normaaliin makrokokoonpanooni (Olympus M.Zuiko 60mm f/2.8 + Raynox DCR-250 + Raynox DCR-150), niin suurin ero tulee siinä, että normaalikokoonpanollani pystyn saavuttamaan 2.5-kertaisen suurennoksen kun tämä otsikossakin mainittu kombinaatio kykenee vain 0.45-kertaiseen. Virallisesti makrokuviksi lasketaan kuvat, joissa suurennussuhde on vähintään 1, joten alla olevat kuvat eivät täytä tätä kriteeriä ja ovat täten vain lähikuvia. Toinen ero tuohon Olympuksen objektiivilla otettuihin kuviin verrattuna on kuvanlaatu: Olympus tuottaa jonkin verran terävämpää/puhtaampaa kuvaa, mutta ero ei kuitenkaan ole niin suuri kuin voisi kuvitella. Itse asiassa olin varsin tyytyväinen näihin Sigmalla otettuihin kuviin vaikka melkoinen perfektionisti luonteeltani olenkin. Kuvat eivät suinkaan ole tekniseltä laadultaan täydellisiä, mutta pääsevät ehdottomasti “riittävän hyvä”-kategoriaan.

Tällä kertaa päädyin kuvien tuottamisessa hieman taiteellisempaan näkemykseen ja halusin tuoda värejä ja kontrastia esiin tavallista enemmän. Lopputuloksiin olen erittäin tyytyväinen ja uskon, että osa kuvista toimisi hyvin myös suuriksi tauluiksi teetettyinä.


About a week ago I decided to do something different. I decided to go out and photograph flowers. Originally the idea was to mainly shoot the insects on flowers but since the weather was cold and wet the insects were hard to find. So I had to adapt and concentrate on the flowers instead.

I usually do my macro work with the Olympus M.Zuiko 60mm f/2.8 macro lens with one or two Raynox close-up lenses attached (to boost the magnification ratio). This time I left the 60mm at home (on purpose) and decided to see what my sharpest lens – Sigma 56mm f/1.4 DC DN – could do with a Raynox DCR-150 attached.

My usual macro setup can achieve a 2.5x magnification ratio while this Sigma + Raynox DCR-150 combination could only do 0.45x. So technically the photos shown on this page aren’t even macro photos – they’re “only” close-ups. But most of us don’t care about technicalities. Only the end result matters. And to be honest, I’m happy with the results I got.

The image quality isn’t as good as with my usual setup but it’s definitely “good enough”. I’d say shooting with the Olympus lens produces more details and a crisper image but I don’t think there’s anything wrong with the Sigma+Raynox combination for this kind of pseudomacro work.

I wanted these photos to look super-colorful and contrasty – even a bit surreal – so I did make some experiments in post-processing. And – like I said – I’m happy how these ended up looking. This kind of photography isn’t something I tend to usually do but I really enjoyed making these and I’m sure this won’t be my last flower photo shoot. I also think some of these would look good in large prints.