Laukkaavien ponien ja skeittaavien koirien jälkeen halusin kuvata hieman toisenlaisia action-kuvia eläimistä – nimittäin frisbeetä ilmasta kiinniottavia koiria. Onneksi sellainen löytyi varsin pienellä vaivalla ja saimme sovittua treffit Tampereen Vuorekseen.
Koska en oikeastaan vieläkään täysin tiedä uudehkon kamerani rajoja, pitää niitä etsiä. Frisbeen ”koppailun” kuvaamisen kamera hoiti mallikkaasti eikä minkäänlaista ongelmaa esiintynyt. Todelliseen testiin kamera joutui, kun mallina toiminut 3-vuotias australianpaimenkoira Vida päästettiin todenteolla irti ja katsoimme, miten kamera selviytyy todella lujaa kuvaajaa kohti lyhyehkön matkan juoksevan koiran kuvaamisesta.
Tämä osoittautuikin ensimmäistä kertaa haasteellisemmaksi tehtäväksi kameralleni ja osumatarkkuus putosi merkittävästi. Toki tarkennus osui vieläkin myös kohdilleen (koiran kasvoihin), mutta epäonnistuneiden kuvien määrä kasvoi huomattavasti. Paria asiaa korjaamalla osumatarkkuuden saa kyllä nostettua korkeammaksi ja tuli jo ensimmäisillä yrityksilläkin joka sarjasta käyttökelpoisia otoksia, joten mitään varsinaista ongelmaa ei tässäkään ole. Nyt tiedän taas paremmin, mihin kamerani kykenee joten siinäkin mielessä kuvausssessio oli varsin hyödyllinen.
Vidaa parempaa mallia en oikeastaan olisi voinut edes toivoa ja kuvaaminen oli kaikin puolin helppoa ja lopputulokset hyviä. Tämä aussi oli kuvauksellinen, vauhdikas ja hyvin tottelevainen. Niistä aineksista oli helppo rakentaa monipuolista kuvasarjaa ja alla onkin muutamia kuvia, joita puolessa tunnissa ehdimme ottaa.
Mikäli kotoa löytyy jokin nelijalkainen otus, josta olisi tarvetta saada kuvia, niin varaahan aika lemmikkivalokuvaukseen ja otetaan esittelemisen arvoiset kuvat. Kuvia voidaan tällä hetkellä ottaa lyhyelläkin varoitusajalla Tampereella tai sen lähialueilla. 😉
After photographing galloping ponies and skateboarding dogs I felt I needed more action shots of pets. I asked around for a dog that could catch a flying frisbee while in the air and found one! A 3-year-old Aussie called Vida was up for the challenge and we arranged a photo shoot.
I’ve had my newish Olympus E-M5III camera for half a year now but still don’t really know the limits of its autofocus system. That’s why I’m pushing it to see what it can and cannot handle. To be honest, I did expect the camera to perform well when shooting a dog jumping in the air trying to catch the flying frisbee. And it did. Every photo was in focus. The only photos that were unusable were the ones I had tried to make a tight composition but went too far and part of the dog (or the frisbee) was cut out. Also many of the frisbee throws didn’t fly where they were supposed to, so instead of getting a photo with the dog’s face just before the catch I got the back of the head and the backside of the dog. But that’s not the camera’s fault.
Since the frisbee part didn’t offer enough challenge for my camera we decided to take some running photos too. As you can imagine, a young and healthy Australian Shepherd can run pretty fast and that’s exactly what Vida did. She started running towards me from 5-10m distances and I took bursts of photos with continuous autofocus.
That was the first time my E-M5III didn’t perform as well as I would have wanted it to. It did catch a few in focus pictures on every run but the closer Vida got to me, the harder it got for the camera to focus on the subject. Next time I will try a few different techniques and camera settings to see if I can increase the success ratio – and I’m pretty sure I can. Even though the verdict on ”dogs running fast towards the camera” test wasn’t perfect, I now know the camera CAN handle those – to a point – as well.
My model, Vida, was very photogenic, energetic and well-trained so it was a pleasure to photograph her. I got photos of her jumping in the air, running, posing on grass, posing on rocks etc. Our session only took about half an hour so that was time well spent. I’m looking forward to getting to shoot more photos of her in the future as well.
