Kävin valokuvaamassa lemmikkejä Porissa ensimmäistä kertaa keväällä 2024 ja koska paikka (Porin Itäkeskuksen Musti ja Mirri) osoittautui hyväksi, palasin helmikuussa samoihin tiloihin. Tapahtuma buukattiin tuttuun tapaan täyteen, mikä tällä kertaa tarkoitti 13 asiakasta (=17 koiraa).
Päivä starttasi vauhdikkaasti kahden nuoren australianpaimenkoiran kera. Iloinen aussikaksikko Isa (1v) ja Ilo (2v) saivat kunnian olla päivän ensimmäiset mallit ja ausseistahan ei huonoja kuvia saa, joten hyvinhän päivä lähti liikkeelle. Kumpainenkin poseerasi varsin mallikkaasti ja asettivat riman korkealle muille päivän malleille. 😀
Kaksikon jälkeen kuvattiin jo kunnioitettavaan 14-vuoden ikään päässyttä lagotto romagnoloa, Veeraa. Veeran jälkeen oli tutun asiakkaan ja vielä tutumman rodun vuoro: 9-kuukautinen Livia kun sattui olemaan berninpaimenkoira eikä mikään muu rotu pääse lähellekään sitä ottamieni kuvien määrässä.
Bernistä siirryttiin erääseen toiseen rotuun, jonka kuvaaminen on aina antoisaa ja mieluisaa puuhaa (jo mainittujen aussien lisäksi!): Corgi. Tällä kertaa kuvattavana oli welsh corgi cardigan Roosa (6v).
Myös seuraava rotu oli varsin tuttu (myös kaikille muille suomalaisille). Kamerani eteen tuli nimittäin 10 kuukautta vanha kultainennoutaja Hugo. Vaikka enemmistö studiokuvistani on yleensä aavistuksen tummempaan suuntaan, valtaosa Hugosta otetuista kuvista oli hyvinkin vaaleanpuoleisia. Vaihtelu virkistää eikä myöskään pidä unohtaa asiakkaiden toiveita.
Vaalea oli myös seuraava malli ja ikääkin huimat 17 vuotta! Kiippa-nimeä totellutta parsonrussellinterrieriä ei vauhdin puolesta ihan noin vanhaksi olisi uskonut. Konkari malttoi sentään toisinaan poseeratakin niin saatiin muutakin kuin action-kuvaa aikaan. 😀
Kiipan jälkeen tulikin vastaan taas jotain aivan uutta. Dainn oli kuvaushetkellä vasta 4,5 kuukautta vanha ja rotu oli sellainen, josta en ollut aiemmin kuullutkaan: islanninlammaskoira. Kuten alla olevista kuvista näkee, poseerata tämä upea söpöliini kyllä osasi!
Dainnin jälkeen palattiin tutumpien rotujen pariin ja vuoroon asteli 8-vuotias labradorinnoutaja Tino. Tinollakin vauhtia riitti, mutta ne muutamat hetket, kun kaveri malttoi poseerata kameralle, riittivät.
Tinosta seuraavana vuorossa oli päivän toinen Ilo. Tämä Ilo olikin sitten hieman edellistä pienempi ja nuorempi: vasta 3-kuukautinen vehnäterrieri. Ilolla riitti sen verran intoa ja iloa, että lähes kaikki kuvat otettiin poikkeuksellisesti hihna kaulassa, mutta jälkikäsittelyvaiheessa hihna sitten poistettiin esteettisistä syistä.
Jos oli pari tuttua noutajarotua tullut jo kuvattua päivänaikana, niin myös seuraava rotu on taatusti kaikkien tuntema: kääpiömäyräkoira. Hilma (7v) pääsi esittelemään upeita korvakarvojaan useammankin potretin verran. 🙂
Jäljellä oli enää kolme asiakasta ja näistä ensimmäisen mukana tuli kolme mallia kerralla. Jipusta (2,5v, tenterfieldinterrieri), Pepestä (1-vuotias brasilianterrieri) ja Cindystä (4v, karkeakarvainen mäyräkoira) ehdittiin ottaa niin yksittäis- kuin ryhmäkuvatkin.
Kolmikon jälkeen tuli kuvattavaksi Tarmo, josta varoiteltiin, ettei kuvaaminen välttämättä onnistu lainkaan ”henkisten traumojen” vuoksi ja tavoitteena oli saada edes yksi perhepotretti omistajien kera. Laitettiin kuitenkin paremmaksi. Onnistuneita perhekuvia tuli useampikin ja ehdinpä ottaa tästä komeasta 3,5-vuotiaasta rhodesiankoirasta parit näyttävät yksittäiskuvatkin. 😉
Päivän päätteeksi otettiin vielä muutamat berninpaimenkoirakuvat ja näistä ensimmäisenä kuvattiin Giaa, josta oli tullut Liettuan veteraanivalio ja tätä piti juhlistaa ”virallisella” sertifikaattikuvalla. Kaverina Gialla oli vasta 1-vuotias bernityttönen nimeltä Milla. Luonnollisestikin kaksikosta otettiin myös muutamat yhteiskuvat.
Ennen kuvauspäivän puoliväliä tämä lemmikkivalokuvaaja koki pieniä kauhunhetkiä, kun yhden kuvattavana olleen onnistui hypätä taustakartonkia päin sillä seurauksella, että tausta käytännössä halkesi kahtia. Normaalisti tilanne ei olisi sen kummempaa huolta aiheuttanut, mutta 11-metrisen taustarullan elinkaari oli jo muutenkin ehtoopuolella ja oli hyvin pienestä kiinni, etteikö loppu kuvauspäivä olisi mennyt pilalle taustakartongin puuttumisen vuoksi. Sain jäljellä olleen rullan riittämään juuri ja juuri, kun teippailin revenneitä palasia pikaisesti paikoilleen.
Lienee sanomattakin selvää, että kuvauksista kotiuduttuani piti ensimmäisten askareiden joukossa tilata uusi harmaa tausta, joka onneksi toimitettiinkin muutamassa päivässä ja nyt on taas taustat taattu vuodeksi taikka pariksi. 😀
Kuvat ikuistin jälleen Sonyn a7CR -kameralla ja objektiivina käytin Tamronin 28-200mm Di III RXD f/2.8-5.6:a. Valaistuspuoli taas hoitui kolmea Godox AD200:sta ja erilaisia valonmuokkaimia (mm. Dörrin beauty dishiä) käyttämällä.
Asiakkaita riitti ja tilat & yhteistyö toimivat moitteetta, joten sovimme, että palailen syksymmällä asiaan uuden kuvauspäivän järjestämiseksi. Ja nyt tätä kirjoittaessani kesähän alkaa lähenemään loppuaan, niin täytyykin tästä saman tien raapustella viestiä Itäkeskuksen Mustin ja Mirrin myymäläpäällikölle ja kysellä, milloinka kuvataan taas… 😉
