Kesäkuun alussa tuli tilaisuus ajella Yyterin hiekkadyyneille Carlos-nimistä newforestinponia kuvaamaan. En ollut aiemmin kamerani kanssa siellä liikkunutkaan ja kun vielä sääkin tavallaan suosi – ainakin sateiden osalta -, niin odotin mielenkiinnolla, millaisia hevoskuvia saisin aikaan.
Saavuimme paikalle puolenpäivän jälkeen ja kun vihdoin pääsimme rantaan asti (vartin kävelymatkan jälkeen), oli vaikea olla huomaamatta, millaisissa oloissa kuvia otettaisikaan: raju tuuli viskoi hiekkaa vaakatasossa tauotta ja aurinkokin porotti korkealta ja kirkkaasti. Ei ehkä ideaalitilanne, mutta voitti ainakin vesisateen, joten mikäs siinä. Salamat, heijastimet yms. apuvälineet sai kuitenkin samantien unohtaa, sillä tuuli olisi varmasti vienyt ainakin osan niistä mukanaan. Eli kuvaukset hoidettiin sitten täysin luonnonvalossa ilman mitään apuvälineitä ja repullinen kuvauskalustoa sai seurata hevoskuvauksia sivullisena vierestä.
Nykyinen pääkamerani, Olympus E-M5III, pääsi toistaiseksi kovimpaan testiinsä, sillä juoksevien hevosten kuvaaminen vaatii kameran automaattitarkennukselta hieman enemmän kuin esimerkiksi skeittaavien koirien. Ramboa kuvatessani E-M5III:n tarkennus teki minuun vaikutuksen, mutta viimeistään nyt tämän Yyterin keikan jälkeen tiedän kamerani kykenevän nopeasti liikkuvien kohteiden kuvaamiseen suht vaivatta ja voin rauhassa keskittyä itse kuvaamiseen. Aiemman pääkamerani E-M5:n kanssa suurimmat ongelmat olivat nimenomaan nopeasti liikkuvien kohteiden kuvaamisessa. Nyt tämä ongelma on taaksejäänyttä elämää.
Kuten sanottua, kamerana toimi E-M5III ja objektiivina käytin Olympuksen M.Zuiko 40-150mm f/2.8 PRO:ta. Tällä kombinaatiolla on vaikea mennä pieleen, kun kuvauskohteena on eläimiä. Tarkennus toimi moitteetta, ja kun sekä runko että objektiivi ovat varustettu markkinoiden parhaalla sääsuojauksella, niin ei ollut mitään pelkoa siitäkään, että kovan tuulen piiskaamat hiekanjyväset olisivat päässeet laitteiston sisään. Samaa ei muuten voi sanoa kameralaukkuni muusta sisällöstä, sillä vielä viikko kuvausreissun jälkeenkin löytyi kakkoskamerani painikkeiden/säätökiekkojen välistä hiekkaa, joka rahisi jonkin aikaa kunnes vihdoin päättivät irtautua kamerasta. Kyseinen kamera ei kertaakaan päässyt laukusta esille, mutta sekään ei suojannut hiekkapuhureilta. Myös kameralaukussa ja vieläpä suojapusseissaan visusti piilossa olleiden softboxien seurana oli vieläkin hiekkaa…
Olosuhteet olivat siis hyvin tuuliset, minkä vuoksi kameraa oli toisinaan vaikea pitää vakaana. Onneksi kameran erinomainen kuvanvakain auttoi taistelussa heilahduksia vastaan. Todella kirkkaasti paistaneelle auringolle ei kuitenkaan ollut mitään apuvälineitä käytettävissä ja auringonpaiste aiheutti hieman haasteita voimakkaiden varjojen muodossa. Tilanteen korjaamiseksi jouduin ylivalottamaan osaa kuvista hieman ja tuomaan yksityiskohtia esiin tummemmista kohdista. Haasteista huolimatta olen kuitenkin tyytyväinen lopputuloksiin – etenkin kun olosuhteisiin en voinut itse vaikuttaa. Ilman voimakasta tuulta olisin voinut käyttää heijastimia tasoittamaan ponin varjossa olevaa puolta ja olisin siten kuvankäsittelyvaiheessa päässyt paljon helpommalla. Myös kuvanlaatu olisi tällöin ollut parempi. Mutta tyytyväinen olen nytkin enkä malta odottaa, että pääsen uudelleen lemmikkikuvauskeikalle Yyteriin!
Kuvia löytyy tuttuun tyyliin sivun alaosasta.
I was asked to do a beach photo shoot in Yyteri and I couldn’t say no. The model was a New Forest pony called Carlos and it wasn’t the first time I had photographed him – and most likely not the last time either.
Once we got to the beach two things came immediately apparent: the sun was shining (almost too) brightly and the winds were so strong I couldn’t even dream of using any equipment to try to control the lighting. Reflectors, softboxes etc. would have flown away in a heartbeat never to be seen again. Not much I could do but shoot in all natural lighting. But I don’t mind – I think I prefer it that way anyway.
My still pretty newish Olympus E-M5III camera was previously tested for shooting fast moving subjects in May when I was photographing Rambo the skateboarding dog but this time the test was lifted to another level: running horses. If my E-M5III could handle that, it could handle anything I need it to.
Since the strong winds were throwing sand everywhere it was good I had opted to mount the Olympus M.Zuiko 40-150mm f/2.8PRO lens on my camera before getting to the beach. I don’t think I could have managed to change the lens without getting sand inside my camera. Even week after the shoot I found sand grains inside my softboxes that never even left my camera bag on the beach. Also, my backup camera had sand inside its dials and it took a couple of days to get it out.
So… E-M5III and the 40-150mm lens were once again the winning combination. That duo has performed well everytime I’ve used it and same applies here. The continuous autofocus was amazing and the superb weathersealing on those two kept every single grain of sand out. The image quality was great too even though I had to overexpose some of the photos due to the very, very harsh shadows caused by the superbright sun high up on the sky. In theory that could have been tackled with the use of reflector or a flash but the strong winds prevented using such equipment.
Despite the harsh sun and strong winds I was very happy with the results and the shooting experience. I do hope I will have the opportunity to go back there for another photo shoot before the autumn (read: rain, rain and more rain) comes!
