Vaimoni antoi minulle syntymäpäivälahjaksi yön valitsemassani karhunkuvauskojussa. Vaihtoehtoja oli useampiakin, mutta valintamme osui lopulta Karhu-Kuusamo-nimiseen toimijaan. Yksi painava syy valintaan oli se, että tämä toimija antaa takuun sille, että karhuja näkyy (jos ei näy, saa uuden yrityksen ilmaiseksi).
Saavuimme tapaamispisteelle hyvissä ajoin ja pienen briiffauksen jälkeen vieraat jaettiin kolmeen osaan ja kukin ryhmä päätyi omiin kuvausmökkeihin. ”Arpaonni” todellakin suosi, sillä pääsimme suurimpaan ja lähimpänä tapahtumapaikkaa olevaan mökkiin.
Mökkeihin pääsyn jälkeen paikan omistaja hurautteli mönkijällään lammen toiselle puolelle valelemaan hunajaa ja ripustelemaan lohen palasia puihin. Kaiken kruunasi kuitenkin niinkin perinteinen karhunherkku kuin koiranruoka! 20 kiloa koirien muroja leviteltiin muutamiin kekoihin lammen rannalle ja sitten vain odottelemaan! 🙂
Ensimmäisenä paikan ottivat haltuun lokit. Niitä riitti. Ei mennyt puoltakaan tuntia, kun lokit saivat seuraa merikotkista. Kotkat tekivät lokeille selväksi, ketkä lammella määräsivät. Puolisen tuntia kotkien tulosta saapui ensimmäinen karhu paikalle. ”Yllättäen” linnut tekivät tilaa ja tilanne lammella rauhottui kummasti karhun saadessa nautiskella lohipaloistaan, hunajasta ja nappuloista.
Vaimoani ja itseäni lukuun ottamatta muut mökissä olleet olivat vain iltakäynnillä ja poistuivat paikalta klo 22:30:n aikoihin. Siihen mennessä olimme nähneet viisi karhua, joista yksi kävi ruokailemassa lammella kahdesti.
Kahdenkeskeinen karhunkatselumme jatkui samalla tahdilla. Ensin kylään tuli kaksi nuorempaa yksilöä, jotka viihtyivät paikalla tunnin verran. Tuntia myöhemmin oli aikuisen naaraan vuoro. Tämän poistuttua paikalle laahusti ilmeisesti nuorempi uros, joka ei varmaan varttia pidempään jaksanut nauttia antimista. Puoli neljän maissa jo aiemmin illalla lammella käyneet, viimekesäiset sisarukset tulivat takaisin ja viihdyttivät meitä ehkäpä tunnin verran. Kaksikon lähdettyä totesimme saaneemme riittävästi kuvia ja videota, joten maltoimme vihdoin mennä nukkumaan. Aiemmat torkkuyritykset kun olivat joka kerta keskeytyneet noin vartin sängyllä löhöilyn jälkeen kun vastarannalla näkyi yksi tai useampi karhu.
Parin tunnin yöunien jälkeen olo olikin tarpeeksi virkeä, jotta voimme aloittaa 4-5 tunnin ajomatkan seuraavaan majapaikkaan. Fiilikset karhunkatselusta olivat mahtavat ja totesin jo melko varhaisessa vaiheessa, ettei tämä todellakaan jäänyt viimeiseksi käynniksi Karhu-Kuusamon kuvauskojuilla. Huikea kokemus, joka pitää kokea vielä uudelleenkin. 🙂
Siltä varalta, että jotain sattuisi kiinnostamaan, niin listataan nyt vielä käytettyä kuvauskalustoakin tähän loppuun. Suurin osa videoista tuli kuvattua kakkoskameralla eli Olympus E-M10II:lla, jossa objektiivina oli Lumix G Vario 100-300mm f/4-5.6 II. Tähän tarkoitukseen kuvanlaatu ja objektiivin polttoväli riittivät mainiosti. Ainut harmituksen aihe oli se, ettei kamera kykene 4k-videoon vaan jouduin tyytymään 1080p-tarkkuuteen.
Pääkamerana toimi tuttuun tapaan Olympus E-M5III, jossa oli kiinni Olympuksen M.Zuiko 40-150mm f/2.8 PRO. Ensimmäiset kuvat otetiin ilman 1.4x-telejatketta, mutta melko pian totesin tarvitsevani lisää ulottuvuutta ja ruuvasin telekonvertterini paikoilleen. Kuvasin myös muutamia 4k-videoita tällä yhdistelmällä ja kyllähän videoiden kuvanlaatu pesee vanhemman kamerani tuottaman kuvan mennen tullen. Videot löytyvät sivun alalaidasta kuvagallerian alta.
My wife gave me probably the best birthday present I’ve ever received: a bear watching trip to Northern Finland! After carefully looking at the options we decided to select a company called Bear-Kuusamo Ltd. One of the reasons was it was the only one that guarantees you’ll see wild bears.
Once we arrived to the site we (the customers) were divided into three groups. My wife and I were lucky to got the biggest cabin with the shortest distance to the bear feeding area. There were other guests too but they all left after 10 PM while we stayed for the whole night.
After we were escorted to our cabins/cottages our host drove across the pond to put some honey and pieces of salmon on tree branches and such. The funniest thing was that they also use one special ingredient to lure the bears in: dog food! 20 kgs of dog food. 😀
It didn’t take long for the first visitors to arrive – although they were only seagulls. Lots of them. Then came the white-tailed eagles. Maybe 6 or 7 of them. They tried to evict the seagulls but didn’t succeed. Less than an hour from our arrival was the moment we had been waiting for: the first bear!
All the chaos faded suddenly just before the bear arrived. The seagulls nor the eagles didn’t want to interact with the bear so they took a few ”steps” back. Once the bear left the birds came back. Until the next bears came. Then it got quiet again. Really quiet. The same pattern repeated multiple times. Before the other guests left I think we saw five different bears and one of them twice.
After the others left we saw at least four other bears. They usually stayed for 30-45 minutes and then it was quiet for maybe 15 minutes until the next one(s) arrived. The last sighting was around 4 AM. After that we tried to get some sleep and managed to do so for ~2 hours. Around 8 AM our host came to escort us back to our car and our long drive back home started. It was such an amazing experience that we’ll definitely go back there some day. Hopefully sooner than later.
I had a lot of gear with me but only used a fraction of them. I set up my backup camera (Olympus E-M10II) to shoot video with the Lumix G Vario 100-300mm f/4-5.6 lens attached while my main camera (E-M5III) was equipped with the Olympus M.Zuiko 40-150mm f/2.8. Some of the first photos were taken without the MC-14 1.4x teleconverter but I quickly discovered that the 150mm wasn’t enough and added the teleconverter to get 210mm focal length (equivalent to 420mm on a full frame camera).
To be honest, neither of the lenses were long enough but it was the best I could do. I had to crop the photos a bit more than I would have liked but… It is how it is. Perhaps next time I’ll have a longer lens with me. Or the bears get a little closer to us. Who knows. Already looking forward to the next time though… 😉
