Yksi jouluuni liittyvä perinne on jo pitkään ollut Sorin Sirkuksen jokavuotiset joulushowt. Vuosi sitten jäi esitys väliin, mutta tämä johtui vain siitä, että esitys oli sama kuin edellisenäkin vuonna ja luonnollisestikin olin sen jo ehtinyt nähdä. Vuoden 2022 esitys oli nimeltään XYPER ja alla vähän ajatuksiani esityksestä ja sen kuvaamisesta.
Aivan kuten edelliselläkin kerralla, ajattelin kuvaamisen jäävän takaa-alalle ja otinkin mukaan vain OM System OM-5 -kameran ja siihen liittämäni Sigma 56m f/1.4 C DC DN -objektiivin, sillä halusin lähteä kevyellä kalustolla liikkeelle. Kuvia tuli sitten kuitenkin otettua muutama sata – kuten aina ennenkin -, joten ei voi varsinaisesti puhua kuvaamisen jääneen tavallista pienemmälle huomiolle. Taaskaan. Mutta ei se mitään. Pystynpähän nauttimaan esityksestä lisää myöhemminkin ottamieni kuvien muodossa.
Sigman f/1.4:n valovoima tarkoitti sitä, että sain pidettyä ISO-arvon suhteellisen alhaisena ja kuvanlaadusta ei oikeastaan tarvitsisi edes mainita, mutta mainitaan silti: aivan huippuluokkaa. Nämä Sigman f/1.4-sarjan lasit ovat ehdotonta huippua ja niiden kuvanlaatuun ja tarkennukseen voi luottaa 100%.
Kamerasta voisin vielä sen verran mainita, että näytös olikin nyt vasta ensimmäinen kerta kun pääsin käyttämään uudehkoa OM System OM-5 -kameraani ”tositoimissa” tapahtumakuvauksessa eikä moittavaa löytynyt. Pieniä parannuksia kylläkin. Esimerkiksi tarkennus oli aavistuksen nopeampi ja luotettavampi kuin ennen. Myös kuvanvakain on stopin verran aiempaa parempi, mutta tällä kertaa en päässyt (taikka joutunut) sitä hyödyntämään valotusaikojen pysyessä riittävän lyhyinä.
Itse esitys oli visuaaliselta ilmeeltään näyttävin tähän astisista. Tai ainakin omaan silmääni valaistus oli upeampaa kuin koskaan. Esityksen nimi oli varsin osuva ja vau!-elämyksiä ja visuaalista karkkia riitti. Esiintyjistä ei varsinaisesti kukaan noussut selvästi esiin – toisin kuin aiempina vuosina esimerkiksi Kalle Pikkuharju, Natalia Koskela tai Sampo Suihkonen, mutta ehkäpä vuoden 2023 esityksessä joku saa taas yleisön leuat lonksahtamaan äärimmilleen.
Tuttuun tapaan mieleenpainuvimmat osuudet olivat erilaiset ilma-akrobatiaesitykset ja niitä olikin yllättävän monta tarjolla. Poikkeuksena puolestaan tällä kertaa oli live-bändin ja erityisesti laulajan rooli. Bändi kun oli tavallista enemmän esillä enkä muista aiempina vuosina olleen laulajaa ollenkaan, joten samalla rahalla sai niin sirkuelämyksiä kuin livemusiikkikeikankin.
I’ve had one Christmas related tradition for several years now: the Christmas show of Sorin Sirkus (ie. a local circus school). A year ago I missed the show but there is a good reason for it as it was the same show as the year before (remember Covid-19?) and I had already seen it. This year’s (well, actually last year’s as I’m writing this in 2023 and watched the show after the Christmas in January) show was called XYPER and here’s some of my thoughts about the show and photographing it.
Just like last time I thought I could take it easy and enjoy the show without taking too many pictures and therefore took just one camera (OM System OM-5) and one lens (Sigma 56m f/1.4 C DC DN) with me. I ended up taking several hundreds photos – again! – so apparently I’m not capable of ”taking it easy” with these shows. But I don’t mind. I think I prefer it this way. I’d be more upset if I didn’t have my camera with me to record memories of these fine acts as now I can always come back to the moment by looking at the photos I took.
Opting to use the Sigma 56mm f/1.4 and shooting wide open (mostly) meant I could keep the ISO-value comparatively low(ish). That Sigma is such a stellar lens that even when shooting with f/1.4 aperture there is no compromise in image quality. I love the image quality it produces and the auto focus speed is also very reliable. In some scenes I did wish I had opted to take my slightly longer Olympus M.Zuiko 75mm f/1.8 instead (for longer reach) but I’m still very happy with the results I got with the 56mm Sigma.
This was the first event I shot with my somewhat new OM System OM-5 camera body but I’m not going to write a long story about it as the camera isn’t that much different from my previous main camera (Olympus E-M5III). If Olympus hadn’t sold its camera department to OM Digital Solutions this new camera would have been called Olympus E-M5IV as it is the exact same model but just one generation newer version of it.
I did notice a couple of improvements over the older model: improved autofocus and faster operating speed. I also think the image quality might be slightly better too but that may be due to use of a newer version of Lightroom Classic and improved noise reduction plug-ins too. But it’s probably all those three combined that made the subtle difference though.
The show itself was very pleasing to the eyes – especially the lights looked A-M-A-Z-I-N-G. Lots of colors and nicely used lasers/LEDs were the highlight of the show for me. And that might sound a bit harsh for the performers as they should be the stars of the show and not the lights. But for me that was the case though. The performers were good and certainly talented people but this year I didn’t notice anyone shining brighter than the others. In previous shows there were always one or two ”favourites” (such as Kalle Pikkuharju, Natalia Koskela and Sampo Suihkonen) but this time I couldn’t pick ”who was the best on stage”. Being a huge fan of aerial acrobatics I obviously enjoyed those acts the most.
One of the biggest differences to previous shows I’ve seen was the live music. Well, not the live music itself but this time the band had a lead singer as well. I don’t recall seeing/hearing a singer in the shows before. So you kind of got more for the money as you saw talented people performing nice acts AND saw a live concert as well. 🙂
