Tämän TFCD-projektini tiimoilta tuli yli puolen vuoden tauko, mutta tauko teki hyvää ja sain kerättyä paljon uusia ideoita, joita nyt lähdinkin jo toteuttamaan. Ensimmäisenä vuorossa oli kamppailulajien mestari – eikä mikä tahansa mestari vaan taekwon-don ensimmäinen suomalainen miesten Euroopan mestari (vuodelta 2017), Jari Ramberg!
Alustavaa taustatyötä tehdessäni huomasin varsin pian, ettei Internet suinkaan ole pulloillaan näyttäviä kamppailulajipotretteja. Hienojen kuvien löytämiseen joutui oikeasti näkemään vaivaa ja selaamaan isot määrät ”vähemmän näyttäviä” kuvia läpi. Mitä enemmän kuvia selailin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että minun pitäisi järjestää kuvaukset jonkin itsepuolustuslajin harrastajan kanssa ja luoda valtavirrasta poikkeavia kuvia.
Mallihaku lähti käynti käyntiin Facebook-sivultani ja jaoin julkaisua yhteen FB:n TFCD-ryhmäänkin. Alle viidessä minuutissa tuli ensimmäinen yhteydenotto. Samana päivänä tuli vielä muutama lisää ja kaikki ehdokkaat olivat parempia kuin odotin löytäväni. Mukana oli maajoukkuetason urheilijoita ja valintani osui lopulta – paristakin eri syystä – Jariin, jonka voittama EM-kulta kertoo oikeastaan kaiken tarvittavan.
Varasin Nekalassa sijaitsevan Studio RAMAn pariksi tunniksi käyttöömme ja lähdimme kuvaamaan. Ideana oli luoda useampi erilainen kuvasarja ja suurimmat odotukseni olivat näyttävissä, mutta (mahdollisesti myös) haasteellisissa hyppypotkukuvissa. Näyttäviä kuvia saatiin roppakaupalla aikaan – myös niitä toivomiani hyppypotkukuvia.
Ensimmäiset kuvat olivat ”tummat vaatteet tummalla taustalla”-teeman mukaisia. Muutamaan kuvaan halusin vähän lisäväriä värikalvoilla ja niitä käytinkin ”rimlight”-tyylisesti luomaan värikästä erottelua taustasta. Seuraava askel oli ottaa mallilta paita pois ja luoda hikisempää tunnelmaa suihkepullon ja paljaan ylävartalon kanssa. Kummastakin sarjasta tein myös muutamia mustavalkokuvia ja rehellisesti sanottuna osasta näistä dramaattisemmista m/v-kuvista tulikin omasta mielestäni parhaat mustavalkokuvat, joita olen koskaan luonut. Tästä kiitokset myös itse mallille.
Myös kolmas sarja oli tumman taustan kera, mutta nämä – kuten loputkin kuvista – kuvattiin taekwon-do-puvussa eli dobokissa. Myös tässä sarjassa otimme muutaman kuvan niin värikalvoilla kuin ilmankin. Seuraavaksi tumma tausta sai väistyä ja siirryimme valkoisen taustan pariin. Tai no, valkoinen oli itse tausta, mutta alkuun valaisin tuota valkoista seinää sinisellä valolla, minkä seurauksena kuvissa ei paljoakaan valkoista ollut. 😀
Päivän viimeinen eli viides sarja olikin sitten puhtaan valkoisella taustalla ilman värien kanssa kikkailua. Valkoinen tausta ja valkoinen dobok oli varsin yksinkertainen, mutta hyvinkin toimiva yhdistelmä. Tosin vaihtelun vuoksi tein myös muutaman sepianvärisen muokkauksen noista samoista kuvista ja sellaisia piti myös tänne nettiinkin toki laittaa esille.
Käyttämäni kuvauskalusto noudatteli aika pitkälti tuttua kaavaa, mutta uusiakin välineitä oli mukana. Nämä kuvaukset olivat ensimmäinen kerta, kun kuvasin uudehkolla OM System OM-5 -kamerallani studiossa. Kyseinen kamera tosin on 90%:sti sama kuin vanha ”ykköskamerani” Olympus E-M5III:kin, joten suuresta muutoksesta ei voi missään mielessä puhua. Näkyvin muutos olikin kameran valmistajan nimen vaihtuminen Olympuksesta OM Systemiin. Lisäksi automaattitarkennukseen oli tullut muutama parannus ja otinkin ne mielelläni vastaan.
Objektiiveina käytin alkuun huikeaakin huikeampaa Panasonic Leican 25-50mm f/1.7 -zoomia, mutta sen käydessä turhan pitkäksi hyppykuvia kuvatessa ”jouduin” turvautumaan toiseen luotettavaan työjuhtaani eli Olympus M.Zuiko 12-100mm f/4 PRO IS -objektiiviin, joka ei myöskään vertailussa paljoa tuolle Panasonic Leicalle kalpene. Kumpikin tuottaa niin laadukasta jälkeä, että lienee turha edes raapustella sen enempää tästä kaksikosta.
Toinen käyttämäni uutuus näissä kuvauksissa oli pari viikkoa aiemmin Fotoman.fi:stä ostamani Dörrin 70 cm beauty dish, joka on jo nyt osoittautunut huippuostokseksi ja tällainen olisi pitänyt tilata jo ajat sitten. Tämän valonmuokkaimen tuottama valo on merkittävästi parempaa/mallia imartelevampaa kuin aiemmin käyttämäni Sundiscin pyöreät softboxit (60 cm). Jatkossa tulenkin yksinkertaistamaan etenkin lemmikkikuvauskuvausteni valaistusta korvaamalla kaksi Sundisciä tällä yhdellä beauty dishillä.
Kuvaideoita olisi ollut vielä lisääkin, mutta aika loppui kesken, joten voi olla, että palaan aiheeseen vielä toistekin. Kuvista tuli kutakuinkin sellaisia kuin olin toivonutkin ja itse hyppypotkukuvista tuli jopa ilmavampia ja näyttävämpiä kuin uskalsin edes toivoakaan. Tällaisten ”toiminnallisten” muotokuvien kuvaaminen sopii omaan luonteeseeni paremmin kuin ehkä hieman ”tylsempien” (jos näin voi sanoa), staattisten muotokuvien, sillä haluan aina haastaa itseäni ja pyrkiä parantamaan aiemmasta. Perfektionismi on toisinaan hyvästäkin, vaikkei täydellistä kuvaa ei ole olemassakaan – eikä sellaista myöskään tule. 😀
